"Istuta tyttö sun ikkunas alle se kukkiva tikkemperi.
Tän kylän pojan taskussa naksaa se Saksan silinteri."
(Menee juoksujalan ulos ovesta).
LEENA (nauraen). Jaa, jaa, mikä veitikka siitä on tullut! (Kuiskaten.) Se Alperttiina kuuluu käskeneen tänne kylän tyttöjä. Se kauppaa heille vaatteitaan, kun ei saa kaikkia mukaansa Amerikkaan. Eikös ole kotona puhunut mitään?
SELMA. On ehkä puhunut, vaikken ole sattunut kuulemaan.
LEENA (entistä salaperäisemmin). Ja vielä ne kertovat muutakin… Jaa, jaa, on se Alperttiina aika ilkeä akka…
(Nousee ja tulee aivan Selman korvan juureen. Samassa avautuu ovi, ja Alperttiina, Anna, Antti, Hilta ja pari muuta tyttöä ja poikaa astuu sisään. Alperttiinalla on syli täynnä, osaksi kirjavia, osaksi liinavaatteita. Tytöt, tervehdittyään Selmaa, menevät lieden ääreen lämmittelemään. Pojat, niinikään tervehdittyään, sytyttelevät piippujaan tai paperossiaan. Leena on, suu hymyssä ja niiaten, karannut ojentamaan Alperttiinalle kättä).
LEENA. Hyvää iltaa, emäntä kulta. Minä tässä riensin tuomaan teille vielä lähtövispilöitä, jos niinkuin tahtoisitte mukaanne ottaa.
ALPERTTIINA. Ohhoh, Leena raiska, luuleekos se, että minä Suomesta aion raastaa vispilöitä Amerikkaan! (Nauraa.) En saa vaatteitanikaan kulkemaan. Niitä tässä pitää polkuhinnasta kaupata. No tytöt, ostakaa pois nyt! Hyviä, uusia ovat kaikki. (Näyttelee ja levittelee vaatteita.) Tämäkin hame on hienoimmista enkeliskaiangoista ja kiiltää kuin silkki. Se on yhden ainoan kerran ollut ylläni, nimittäin sisarentyttäreni häissä, kun se meni naimisiin sen Hovinkirkon rusthollarin kanssa. Silloin kaikki ne minun rikkaat sukulaiseni, emännät, tulivat käymään kiinni hameenhelmaani ja kysyivät: "villatyykiäkö tämä on vaiko varsin silkkiä?" Osta pois sinä Hilta, koska sinulla jo ennestään on niin komea silkki!
LEENA (makeasti). Niin tytöt, ostakaa pois, kun koreita kaupaksi on ja halvalla saatte!
HILTA (kopeasti.) En tarvitse, on vaatetta ennestäänkin ja Amerikassa ostan lisää.