— Mitenkäs se palvelustyttö niin meni, kun se niin kauan oli ollut? kysyi sisar vihdoin.
— No, sanokaa muuta! En minä käsitä mikä hänelle tuli. Enkä minä oikein pääse siitä luulosta, ettei hän tulisi takaisin.
— Olisihan hän saanut erota sovinnossakin…
— Eikö olisi saanutkin!
Heillä riitti puhumista Maalista kunnes lämpömittarin sai ottaa pois.
Onneksi ei kuume ollut noussut niin paljon kuin Hilja oli pelännyt.
— Ehkä minä sitten saan pyytää vieraat ruokasaliin kahvia juomaan…
— Etkö voisi tuoda tänne, ehdotti Matti.
— Miksei, voin kyllä. Mutta sinä väsyt.
Hilja huomasi vasta nyt tyynyn ja saalin sohvalla, punastui ja otti ne kainaloonsa.
— Emme me täällä ole niin usein, sanoi isä.