Vanhus katsoi tiukasti Hiljaan ja laski kuppinsa pöydälle. Hilja tunsi sydämensä kovasti lyövän.
— Mutta hyvä isäntä, pääseehän hän täältä koska tahansa, mutta minne te nyt noin kipeää ihmistä viette. Hänelle teki jo pahaa, että hän eilen oli liikkeellä. Isäntä ei tiedä miten kova yö meillä on ollut. Jos me kuitenkin menisimme tuonne ruokasaliin puhumaan näistä asioista. Tohtori on kieltänyt kaiken kiihtymisen.
Hilja houkutteli jo ovella.
— Minä olen tullut sanomaan pojalleni totuuden, lausui vanhus ja hänen äänensä, joka tähän asti oli ollut ärtyisä ja lyhyt, kävi syvästi vakuuttuneeksi ja saarnaavaksi. — Jumala on lyönyt sinua sairaudella, kun olet poikennut synnin tielle. Jumala ei anna itseään pilkata. Sinä et tule terveeksi ennenkuin sinä luovut syntisestä elämästäsi. Kuka sitten sanoisi lapsellensa totuuden, jollei isä.
Matti oli peittänyt kasvot käsillään. Kuten Hilja tullessaan tanssiharjoitukseen kokonaan oli joutunut kiinni entiseen olemukseensa, niin joutui Mattikin omaistensa seurassa entisyytensä valtoihin. Hiljan kädet pusertuivat vanhusta kuunnellessa nyrkeiksi ja sydämen taonta tuntui päässä asti.
— Isäntä, koetti hän keskeyttää, — minä tiedän, mitä te tarkoitatte.
Matti kertoi minulle eilen missä luulossa te elätte. Mutta se on…
— Enkä minä yksin. Kaikki ihmiset puhuvat siitä jo. Meidän kirkolla on puhuttu ja…
— Isäntä, minähän olen kihloissa ja menen keväällä naimisiin…
Jännittyneen äänettömyyden perästä sanoi isäntä:
— Samarialaisella vaimollakin oli ollut viisi miestä, niinkuin tiedämme Vapahtajan omasta suusta.