Jenny täti kiehui kiukkua.
— Minä olisin sinun sijassasi noussut, mennyt heidän luokseen, sanonut kuka olen ja antanut heidän kuulla kunniansa. Sinä kuuntelit kiltisti, sinä!
— Onneksi! Siitähän olisi tullut täydellinen skandaali, jos minä vielä olisin ruvennut sotkemaan.
— Mistä he sitten tietävät, ettei Hilja ole kihloissa?
— Eihän hän kanna sormusta.
— Onko koko maailma sitten ehtinyt huomata sen!
— Tiedäthän, kuinka huhut leviävät.
— Mutta mitä Hiljan kihlaus kuuluu kehenkään! Mitä oikeutta kenelläkään on sekaantua meidän asioihimme?
— Sinä puhut kuin suuri lapsi! Mitä oikeutta? Sama oikeus kuin poimia marjoja toisen metsästä tai herneitä toisen hernemaasta, jos se vain on tarpeeksi kaukana omistajan asunnosta.
Sisarukset vaikenivat. Rouva Haapanen hypisteli jotakin Jenny tädin tuomisista, mutta ajatteli toisia asioita.