— Mitä sinä kehoitit minua lähtemään ulkomaille! tuli Jennyltä taasen kuin putouksena. — Jollen olisi lähtenyt, olisin kyllä vartioinut Hiljaa. Ja jahka minä saan sen Matariston käsiini, niin kyllä hän kuulee. Täällä hän esiintyi kuin viaton lammas ja vei sitten koko perheen kunnian. En kehtaa enää näyttää silmiäni kadulla. Lydiakin kohtelee minua suorastaan halveksien. Vaikka hänellä itsellään on paljon syytä. Hän oli Helsingissä, hän olisi saanut pitää Hiljaa silmällä.
— Minun täytyy vielä käydä Bredellä. Se ei ole hauskaa se.
— Ei ole, myönsi Jenny täti. — Kai minunkin pitäisi mennä sinne, mutta koko kylpymatkani menee hukkaan, jos nyt saan mielenliikutuksia. Liian aikaiseen me ylpeilimme Armaan hienoista sukulaisista.
— Kyllä Armaskin olisi saanut odottaa kunnes oli tavannut Hiljan.
— Kuka heistä oikeastaan rikkoi välin?
— En minä tiedä, vaikka Hiljan äiti olenkin. Hilja ei sano mitään.
Hänhän on niin muuttunut.
— En ymmärrä Hiljaa. Hän ottaa asian aivan tyynesti. Häntä ei edes hävetä, vaikka hän tietää, mitä hänestä puhutaan.
— Häntä ei hävetä, kun ei hän kadu. Siinä se on! Hän sanoo, että jollei Armas välittänyt hänestä sen enempää, niin oli parasta, että meni näin.
— Sen hän voi sanoa! Ei mikään mies kärsisi sellaista.
— Armas olisi saanut odottaa kunnes olisi tavannut Hiljan, sanon sen vielä, toisti äiti.