— Sinä siis luulet, että Armas purki?
— Mistä minä tiedän. Ja onhan se jokseenkin yhdentekevää.
— Taas sinä kiukustut! Ehkä minä lähden nyt. Voinhan syödä aamiaista vaikka…
— Että sinä nyt taas viitsit. Meillä on sieniomelettia. En tosin tiedä miten tämä uusi "neiti" osaa sitä valmistaa, mutta…
Tuli taas äänettömyyden hetki, jonka aikana kumpikin sisaruksista yritti käydä käsiksi joihinkin tavaroihin.
— Saisin minä sen Matariston käsiini! uhkasi Jenny täti äkkiä.
— Hilja vain kehuu häntä, sanoi äiti. — He ovat yhä kirjevaihdossa.
— Mitä sinä sanot!
Jenny täti kimmahti pystyyn.
— Eilenkin häneltä tuli kirje ja Hilja kiirehti itse asemalle viemään siihen vastausta.