— Te ette kestäisi sitä, sanoi Mataristo äänellä, joka kumisi kuin kuilu, kun siihen heitetään kivi.
Hilja vetäytyi askeleen taaksepäin, huojutti hetken päätään kuin läpipääsemättömän ongelman edessä ja löi vihdoin äkkiarvaamatta kaikki leikiksi:
— Vai haudotte te niin kauheita asioita, etten minä kestäisi niitä kuulla. Hautokaa sitten yksinänne, kunhan vain tulette pois.
Leikki ei tehnyt sitä vaikutusta, jota Hilja vaistomaisesti oli odottanut. Nuori ylioppilas pysyi hetken liikkumattomana, sitten nousivat hänen kätensä koukistuneina, niinkuin hän olisi nostellut painoja. Nyrkit avautuivat ja likenivät haraten kaulaa. Samassa pääsi häneltä parahdus ja hän suistui maahan.
Hilja putosi polvilleen hänen viereensä ja tarttui hänen olkapäihinsä. Mutta samassa täytyi hänen loitota, sillä hän tunsi kosketuksensa vaikuttavan kuin polttoraudan. Neuvottomuus kiihtyi hänessä jo hädäksi, hän ei käsittänyt minne joutuisi. Hän käytti ainoaa keinoa, mikä hänellä oli jäljellä: hän puhui hellästi ja rauhoittavasti kuin sairaalle lapselle. Matariston kädet kasasivat suonenvedontapaisiin otteisiinsa kuloheinää. Vihdoin hän puhkesi puhumaan kuin koskesta päästäen:
— En minä voi puhua. Minun täytyy kantaa se yksin. Ette te ymmärtäisi kuitenkaan. Meikäläisen elämä on niin kauheaa alusta loppuun asti.
Hän nousi istumaan ja tuijotti käsiinsä, jotka olivat märät ja tahmeat.
Nyt se tapahtuu, nyt se tapahtuu! ajatteli Hilja nähdessään hänen liikuttelevan käsiään. Hän oli kuullut, että mielipuolet joskus tekevät sillä tavalla. Hädissään puhkesi hän houkuttelemaan:
— Mennään pois, hyvä, rakas herra Mataristo. Minun on niin kylmä.
Tulen varmasti kipeäksi…
Mataristo nousi heti. Ei hän oikonut vaatteitaan eikä hän huomannut, että pani hatun takaraivolle kuin juopunut. Ei hän myöskään pyyhkinyt kyyneliä, vaikka posket kiilsivät märkinä. Hilja nosti maasta hänen toisen kintaansa. Hän ei kiittänyt, kun hän ojensi sen hänelle. Hänen käyntinsä oli raskas ja huojuvainen, kuten humalaisella. Hiljan sydän sykki kiivaasti. Kunhan he vain onnellisesti pääsisivät kotiin!