— Minä toimitan ulkomaanosastoa. Mitä lehden vanhoillisuus minuun kuuluu!
Hilja oli kiitollinen Koskiselle hänen iskustaan, muttei taaskaan keksinyt mitään lisättävää. Herrat huomasivat olevan ajan lähteä ja nousivat. Eteisessä tarttui Vaarnakoski vielä kiinni suustaan.
— Ettekö te pelkää, kun asutte täällä keskellä sosialistiaristokratiaa? sanoi hän. — Samassa talossa Leena Parkkari-Lehmus, Mikki Parkkari-Lehmus…
— Ja "Moukarin" toimittajia jos kuin monta! lisäsi Koskinen.
— Entä jos täällä olisi pommitehdas. Vaikka jonakin kauniina päivänä räjähtäisitte ilmaan.
Hilja kertoi nauraen, että he Haapaset lähettävät kaikki kerjäläiset Parkkari-Lehmukselle. Mutta eivät he mitään anna! Kerjäläiset tulevat sieltä perin suuttuneina. Kerran, juuri ennen viime valtiopäiviä — ja tämän kertoi Hilja kuiskaten, ikäänkuin hän olisi pelännyt äänensä tunkevan kattojen ja permantojen läpi — tapasivat Haapasen vanha palvelija ja rouva Parkkari-Lehmus toisensa parvekkeella. Maali tomutti mattoja ja Leena rouva vispilöi lasissa munaa ja sokeria. "No, joko te olette päättänyt ketä äänestätte?" sanoi Leena rouva. "Jo", vastasi Maali ja käänsi selkänsä. "Rouvaa minä ainakaan en äänestä. Ettehän te ole edes oikealla tavalla naimisissa."
— Hyvä, hyvä!… se täytyy panna pikku-uutisiin! nauroi Vaarnakoski ja kopeloi taskukirjaansa. — Älkää pelätkö, en minä pane mitään nimiä.
Herrat läksivät. Hilja haki esiin käsityönsä, mutta neuloi huonosti ja sai ratkoa. Jenny täti ja äiti puhuivat pitkältä telefonissa. Jenny täti sanoi, ettei hän tänään jaksa nousta portaita Haapaselle. Hilja voi sensijaan tulla hänen luokseen iltapäiväkahville. Hän on löytänyt uuden kotileipomon, josta saa erinomaisia sokerileipiä, kolme viidellä pennillä. Äiti lupasi Hiljan puolesta, että Hilja tulee. Hilja nyrpisti hiukan nenäänsä ja vastusti. Ei hän viitsisi, kun näin sataa.
Satoi todella lakkaamatta. Seinät pihanpuolella olivat omaksuneet taivaan harmauden ja alas ikkunapieliä valui ikäänkuin mustia suonia. Ruudut olivat läämityt täyteen pisaroiden jälkiä ja teitä.
Hämärissä, päivällisen jälkeen, juuri kun Hilja teki lähtöä Jenny tädin luo, sattui outo tapaus: tuli sähkösanoma. Hilja oli eteisessä ja pelästyi, kuten ainakin ihminen, joka harvoin on ollut tekemisissä sähkösanomien kanssa. Hänelle tuli se tunne, ettei saa pelästyttää äitiä, ja allekirjoitettuaan kuitin, repi hän porraskäytävässä auki sinetin ja luki vaivalloisesti: