— Voin mainiosti. Sanokaa nyt vain.
— Teidän äänenne on iloinen — ette te aavista…
— No mutta, sanokaa sitten…
— Niin, minun täytyy. Minä sanon sen sitten… vaikka te suuttuisitte kuinka. Ja teidän täytyykin suuttua niin, että ajatte minut talosta pois. Minä sanon sen nyt: minä luulin, että te… silloin kun me olimme kävelemässä, tahdoitte viekoitella minua rantaan… tiestä pois…
— No niin…
— Sitä varten, että saisitte…
— No niin…
— Kyllä te ymmärrätte minut!
— En totisesti ymmärrä…
— Te teeskentelette… te ette ole ymmärtävinänne. Oliko se sittenkin teidän tarkoituksenne…?