— Mutta sano silloin minulle, muuten tärvelen kaikki vaatteeni.
Tiedätkö mitä vaatteet nykyään maksavat?
— Mitäs hän. Toisen kukkarosta menee. Etkö olekin tahrinut omiakin vaatteitasi. Älä koetakaan sitä peittää minulta, näen, että olet koettanut bentsiinillä ottaa pois tahraa — etkö sinä tiedä, että maali lähtee tärpätillä? Bentsiini sen vain levittää. Ja pitääkö nyt käyttää valkoisia housuja sellaisessa työssä! Oi, hyvänen aika. Miia, sano Kaisalle, että hän yht'aikaa puhdistaa herra Lagerspetsin takin. Oi, hyvänen aika. Tai saat itse puhdistaa, Janne. Ehkä sitten muistat paremmin varoa. Kaisalla on sitäpaitsi työtä yllin kyllin. Ja kun maalaat toiset penkit, niin merkitse ne, muuten saamme aamusta iltaan puhdistaa vaatteita.
— Olkaa hiljaa, ei hän nuku…
— Nukkuu, on tainnoksissa. Hänhän sai kloroformia. Menkää nyt syömään, vihdoinkin…
– Kyllä sinäkin, Lassén, saisit olla polttamatta.
— Älä sinä pyhäile, savu tekee hänelle vain hyvää. Jos hän tuosta herää, aion ensi työkseni opettaa hänet polttamaan. Muuten hän täällä menehtyy…
— Ja sillä sinä luulet hänet pelastavasi.
— Tiedänpä millä olen itseni pelastanut…
— Nyt minä olen tuonut pöytään puuron ja lähden mansikkamaahan. Ei ole minun syyni, jos kaikki on kylmää…
– Kuinka monta kertaa olenkaan teitä käskenyt.