— Mikset sitten itse tule?
– Vai voisin minä jättää sairaan? Ukko Trast lupasi varmasti tulla häntä noutamaan mökkiinsä ja tuoda mukaansa diakonissan, mutta — eipä häntä kuulu! Saan kauniisti istua tässä. Päällisetkin minun tänään piti saada saliin, aurinko hävittää tykkänään uudet huonekalut. Mutta istu tässä.
— Täti menee, minä istun tässä.
— Vai luulet minua niin kovaksi, että heittäisin sairaan sinun haltuusi. Et tunne minua. Ei, menkää te vain ja syökää.
— Luuleeko täti sitten minua niin kovaksi, että saattaisin istua syömässä, kun tässä vieressäni nuori elämä riutuu pois. Täti ei tunne minua.
— Olkaa hiljaa, hän kuulee kaikki.
— No, ja entä jos kuulee: emme ole sanoneet mitään pahaa.
— Tulee olemaan hauskaa nähdä milloin Trast saapuu…
– Sitä saamme odottaa.
— Älä sinä siinä pyhälle, lähde pois aamiaiselle…