— Saako hän valkoisen arkun?
— Niin, en tiedä… valkoinen arkku kuuluu aivan nuorille… Mutta…
— Minun äitini oli nuori! pääsi kiihkeästi sairaan huulilta ja hikipisarat valuivat alas otsaa.
— Jos sinä tahdot, lapseni, niin hän saa valkoisen arkun…
— Minä tahtoisin, että minun äitini haudattaisiin sinne missä minä olen…
— Ja niissä sinä tahtoisit olla? Tahdotko kotipuoleesi vai jäätkö tänne?
— Jos minut pidetään täällä…
— Olet tullut hyvien ihmisten luo. Tästä talosta ei kukaan ole lähtenyt ilman apua.
— Jos minun äitini haudattaisiin tänne…
— Teemme niin, kaikki tehdään, lapseni, niinkuin sinä toivot. Ja tiedätkö: ehkä sinä vielä tulet kävelemäänkin. Nykyään voidaan tehdä keinotekoisia jalkoja niin hyvin, että ne miltei ovat kuin omat… Se on kyllä hyvin kallista, mutta… olet tullut hyvien ihmisten luo, jotka myöskin ovat rikkaat.