Ja perinpohjaiseen tapaansa kertoi hän juurta jaksain, miten ensin oli toivottanut tytölle pääsyä pahasta maailmasta parempaan, mutta kuinka hän sitten oli sanonut Jumalalle, että hyvyyttäkin tarvitaan eikä ainoastaan käsiä ja jalkoja. Hän oli niin pitkäpinnainen jutuissaan, ukko Trast, vaikka hän muuten oli niin rehellinen mies ja vaikka hän oli Lepolan väille suorastaan välttämätön, hän kun toimitti heille kaikkinaista pientä, tärkeää palvelusta.
— Päivänsäde hän on…
— Se nähdään sitten…
– Hän on paras kaikista mitä olen taloon tuonut…
— Sillä totisesti ette paljoa lohduta.
— Hyvä rouva, se on kaikki junan syy, että herrasväkeä rasitan. Ne ovat kaikki olleet junan tuomia. Juna tuo paikkakunnalle kaiken liikkuvan väen…
— Mikä heitettiin alas vaunusta senvuoksi että hän oli humalassa, mikä mistäkin syystä… Mutta seuraavalla kerralla käännän teidät takaisin portilta.
— En tuo enää ketään. Mutta kun täällä Lepolassa oli hyviä ja onnellisia ihmisiä, niin… Ei, en tuo enää ketään.
— Olen teille suuttunut, Trast.
— Rouva antaa anteeksi.