— No, ja hän oli… No, kerro nyt… Hän oli hyvä lukemaan, eikö niin?
— Niinhän hän oli.
— Ja sai testamentin?
— Niin…
— Ja oli kaunis…?
— Niin, hän oli kaunis…
Tyttö vei suurilla punaisilla käsillään esiliinan kasvoilleen. Ei voinut tietää, itkikö hän vai nauroi. Hän kääntyi ympäri ja läksi. Hänen paljasjalkaiset askeleensa jymisivät salin siltapalkeilla.
Naiset tuijottivat toisiinsa.
— Kaunis, pääsi vihdoin Ellidan huulilta.
— Kaunis, lausui postinhoitajatar kuin kaiku.