— Älä puhu. Viritä valkea ja keitä. Minä menen järveen.
— Pese nyt sitten syntinen nahkasi, että olet kelvollinen taas syömään ja tekemään syntiä… — Ei se syntikään miltään maistu, jos sitä kokoontuu kerroksittain.
— Lippi-setä — ei se ole syntiä.
— Mitäs sitten?
— En minä tiedä — jokin toinen nimi sille!
Lippi-setä nauroi ja toi veneen pohjalta maihin padan ja kopan ruokatarpeineen.
— Mutta kuinka tyttö on päässyt pois, kun vene on täällä? Hänen täytyy olla saaressa.
— Ei ole.
— Oletko hakenut? Mitenkä hän sitten on mennyt?
— En tiedä.