— Mitä sitten on tapahtunut? kysyi Jaakko.
Äiti vaikeni ja he astuivat ääneti läpi eteisen ja isän kirjoitushuoneen.
— Miksi pappa makaa täällä? sanoi Jaakko peräkamarin oven edessä.
Mathilda-rouva pyyhki nenäliinaansa.
— Hän luulee kuolevansa eikä tahdo…
— Eikä tahdo…?
— tehdä minun huoneitani minulle pelottaviksi.
Mathilda-rouva vaipui tuoliin ja itki. Jaakko silitteli hetken hänen olkapäätään ja avasi sitten peräkamarin oven.
Lapset olivat aina kammoneet pientä, viileää huonetta, koska tiedettiin Tollien kuolleiden läpi sukupolvien levänneen siellä ennen hautaamisen päivää.
Ensimmäinen, mitä Jaakko näki, oli kellonsa tuolilla isän vuoteen vieressä. Jokin muisto alkoi herätä hänessä.