— Kuka hänen sekoamisensa tietää…
— Käänny koreasti takaisin vain.
Isäntä käänsi hänet, käsipuolesta vetäen, taloon päin ja hetken tuskiteltuaan piika palasikin.
Mutta isännän mentyä oli emännällä entistä voimakkaampana se tunne, ettei hänen olisi pitänyt palata elävien joukkoon, vaan yksintein kuolla. Hänelle tuli siitä murhe. Jos isäntä olisi ollut huoneessa niin kauan, että olisi voinut puhua hänen kanssaan. Mutta isännällä oli niin paljon mentävää.
— Mikä se on se piika? kysyi emäntä kerran.
— Mikä piika? sanoi isäntä.
— Se korea ihminen, joka tässä palvelee? Eihän tässä muita olekaan.
— Jaa Riikka — niin, hän on piika vain. Mitä sinä sitä kysyt. Täytyihän joku ottaa, kun sinä sairastelit.
— Enhän minä sano, ettei olisi pitänyt.
— No, mitä sinä sitten? Tekevä ihminen se on — täällä on rakennusmiehiä, täytyy niille olla ruokaa.