— Minä? sanoi Zaida-neiti.
— Niin te, piru vie — kukas muu?
— Näytänkö minä kipeältä?
— Mikä teihin on mennyt? Te olette kymmenen vuotta nuorempi kuin kymmenen päivää sitten.
Postineiti punastui kaulaa myöten ja vei hätääntyneenä käden rinnalleen, ikään kuin jotakin salaisuutta suojellakseen.
— Patruuna imartelee.
Silmät painuivat maahan.
— En, piru vie. Saako ehkä onnitella?
Silmät avautuivat.
— Miksi?