— Mamma…!
— Heti paikalla…
— Minä en voi…
— Mitä sinä et voi?
— Tuoda sitä.
— Et voi… ja mikset? Oletko sinä heittänyt sen jokeen? Oletko sinä sulattanut sen sepällä? No, sanotko… Vai luulet sinä, ettei äitisi osaa kurittaa sinua, tai että sinä lakkaat olemasta lapseni, kun olet tullut vanhaksipiiaksi eikä kukaan enää sinusta huoli… No, missä on malja?
Äidin kädessä oli hiilihanko. Tytär oli käynyt aivan tyyneksi.
— Minä olen myynyt sen.
Hiljaisuus seurasi tyttären sanoja.
— Myynyt — mitä sinä sanot? Myynyt?