Tytöt liikkuivat varpaisillaan ja katsoen, että kaikki ovet olisivat kiinni. Sitten sulkeutuivat he punaiseen peräkamariin, missä isoisän kuva riippui, ja ilveily alkoi.
Henkilöt istuivat kukin nojatuolissaan ja silmäilivät salavihkaa suureen peiliin. Kapteeni von Toll kierteli viiksiään.
— Tänään on erinomaisen kaunis ilma, lausui hän hymyillen neiti
Mathilda Gyldenhjelmille.
— Niin on, vastasi Mathilda-neiti ja katsoi alas.
— Eilen satoi, lausui neiti Anna Gyldenhjelm, Mathildan täti.
— Tanssiiko neiti Gyldenhjelm mielellään? kysyi kapteeni.
— Kyllä, herra kapteeni.
— Ehkä te sallitte pari kierrosta.
— Kiitoksia.
— Ehkä minä saan soittaa, koska musiikki juuri lakkasi.