— Hitto vie, hän tietää aina olla esillä, kun häntä tarvitaan. Minulla on perhananmoinen pääkipu, minä vakuutan, etten jaksa pidellä pyssyä…
Svanberg lankesi polvilleen ruohoon ja täytti lasit.
Otetaan ryyppy, sanoi kruununvouti, — mutta ei mitään laulua.
Herrat kyykistyivät ottamaan lasejaan.
Jaakko, Jaakko, äänteli Lippi. — Tämä olisi ollut juhla sinulle. Meille kahdelle. Olisit juonut. Olisit hypännyt hirven selkään ja ratsastanut kirkonkylään. Voi sinä poikani…
Lippi lankesi polvilleen ja ojensi tyhjennetyn lasinsa Svanbergille. Kellarimestarin oli hankalaa liikkua lippu kainalossa, mutta hän ei päästänyt sitä käsistään. Hän oli kaiken yön liikkunut lipun turvissa. Hirvethän pelkäsivät punaista lippua, niin käsittämätöntä kuin se olikin.
— Porsashyytelöä! huudahti kruununvouti ja koetti tukahduttaa nauruansa. — Svanberg — teillä ei ole fantasiaa — aina ja alati porsashyytelöä! No, no, leikkiähän minä. Te olette mestari porsashyytelön alalla. Antakaa tänne! Ei sillä ole väliä, tulen toimeen linkkuveitselläni…
Svanberg oli loihtinut keskelle sydänmaata herkullisen aterian. Vasta makuun päästyä herrat huomasivat, miten heidän oli nälkä ja miten hyvää ruoka teki. He olivat polvillaan pulloryhmän ympärillä ikään kuin he olisivat suorittaneet salaperäisiä juhlamenoja, joiden yliohjaajana tai pappina oli kellarimestari, lippu kainalossa.
Joku ajomiehistä lähestyi lakki kädessä ja huomautti, että hirvet jo olivat lähteneet liikkeelle. Varmaan ne olivat kuulleet ääniä.
— Hirvethän ovat verkossa. Jolleivät kaikki punaiset liput ja sata miestä pysty pitämään kurissa hirvilaumaa, niin…