— Miksi niin?
— Muuten vain.
— Sopiihan istua siellä vaunuissa, jollei tässä…
Tyttö vetäytyi niin loitolle kuin taisi vierustoveristaan ja piteli viluisella kädellään kiinni lehviä. Vaikka linnut vaikenivatkin, oli yö täynnä elämää. Tuoksut maasta ja puista nousivat niin voimakkaina, että ne olivat kuin sauhu, joka kohoaa kytömaasta. Kotiin ikävöivät hevoset paransivat vauhtia. Metsä loppui ja kartanoiden peltoaukeat alkoivat. Puistojen keskeltä kohosivat katot. Jossakin haukkui koira. Yksinäisenä piikkinä erottautui taivaanrantaa vastaan kellotapuli. Hevosten lautaset olivat hiessä. Ajaja kiihotti niitä kiristämällä ohjaksia. Koirat heräsivät asumuksissa. Ajon kumina vaihtoi ääntä, kun sivuutettiin kirkko ja kellotapuli. Mökkien päällitse tuli näkyviin virran vuo, johon petäjikkö kuvastui. Saunan ohi ajaessa tuntui löylyn lämpöinen. Hevoset käänsivät, korvat tyytyväisinä eteenpäin tähdäten, Yölinnun tallin eteen. Koirat rupesivat haukkumaan. Toinen vaunuhevonen hirnahti. Tallista vastattiin. Tyttö hyppäsi alas ja puisteli vaatteitaan. Pekka astui alas toiselta puolen ja rupesi päästelemään valjaita. Tyttö kiersi vaunut.
— Kiitoksia, sanoi hän ja ojensi hyvästiksi kylmän käden.
— Ei mitään kiittämistä.
Mies näki, että hänen kasvonsa olivat hyvin valkoiset. Hän tunsi hänen etenevät askeleensa hiekalla ikään kuin ne olisivat koskettaneet hänen ruumiinsa pintaa. Kun hän oli saanut hevoset hoidetuiksi, meni hän saunaan, riisuutui ja pani pitkäkseen penkille. Hiillos hehkui vielä. Ovi jäi raolleen. Hän nukkui sirkan lauluun.
* * * * *
Seuraavana sunnuntaina tuli Pekka Juurikk'ojaan ja pyysi saada tavata emäntää. He eivät olleet nähneet vuosikausiin ja hämmästyivät toistensa hahmoa. Pekka oli käynyt vilkasluontoisemmaksi, hänen hiuksensa olivat leikatut ja hänellä oli uudet, korkeavartiset saappaat. Emäntä oli pienentynyt ja silmät loistivat ikään kuin ne olisivat nähneet jotakin, jota eivät muut nähneet. Hän tuli iloiseksi, että näki Pekan, ja viittasi vanhan auttajavaimon luokseen. Hänen täytyi huutaa niin paljon kuin jaksoi, ennen kuin vanhus kuuli. Olisi luullut vähemmälläkin koko talon tietävän, että emäntä halusi tarjota vieraalleen kaljaa ja kahvia. Pekalle oli kuitenkin joka suhteessa edullista, että vaimo meni noutamaan kestitystä. Hän ymmärsi, että hänen piti toimittaa asiansa sill'aikaa kuin vaimo oli poissa. Tytärtä ei näkynyt. Tutut lehvät olivat vedessä pöydällä. Emäntä puheli kuuromykästä pojastaan ja ikävästään syntymäkotiinsa sekä lisäsi, että ihmisellä piti olla ristinsä. Pekka keskeytti hänet ja kysyi tytärtä, Jahannaa. Sitten hän lupasi toimittaa emännän kirkkoon sekä juhannuksena että jouluna. Keskellä emännän kiitollisuudenvuodatusta kysyi hän isäntää ja lisäsi samassa, ettei isännällä ollut väliä, saattoi hän emännällekin puhua asiansa. Asia oli sellainen, että hän aikoi syksystä heittää palveluksen ja ruveta asumaan torppaa. Ja silloin oli tarpeen vaimo, nimittäin emäntä. Ja oli hän sitäkin ajatellut, että menisi puhumaan everstille Siironmaasta, että jos rakentaisi talon uudelleen. Pellot eivät tulleet hoidetuiksi kartanosta käsin. Ojanvarret kasvoivat jo miehenmittaista pajua.
Emäntä katseli häntä heräävä toivo silmissä ja veri alkoi nousta hänen poskilleen. Pekan sanoista ei saanut täyttä selvää, ne hämääntyivät vieläkin enemmän, kun kuuro vaimo tuli sisään. Sen emäntä ymmärsi kuitenkin, että Pekka piti itseään huonompana heitä ja riensi siihen sanomaan, ettei se ollut niin: ei heillä mitään ollut, hän ainoastaan odotti hetkeä, jolloin kaikki myytäisiin, täytyihän vähemmälläkin juomisella, eihän isäntä nähnyt selvää päivää. Lapset kyllä tekivät työtä, ilman heitä kaikki aikoja sitten olisi mennyt nurin, mutta… Pekka sanoi, että jollei Siironmaata voisikaan ajatella, niin torppaa sieltäpäin. Ja silloin olisi emäntä tarpeen. Sairas tuijotti häneen. Hän ei voinut käsittää, mitä Pekka tarkoitti — eihän hän voinut häntä, vanhaa, kipeää ihmistä toivoa avukseen. Hänen täytyi ajatella tyttöä, Jahannaa. Pekka otti kaljatuopin ja joi pitkään. Kuuro vaimo asettui rukilleen. Avonaisesta ikkunasta tuli tuomenkukkain tuoksua. Koko Yöjärven ranta oli valkoisenaan.