Nikolai Petrovitsh kohautti olkapäitään ja kulmiaan rypistellen lausui seuraavat sanat:
— Korttipeli on Schopenhauerin mukaan kaikkien ajatusten vararikko.
— Sepä oli viisaasti sanottu! — ihmetteli Matvei Jegorovitsh. —
Ajatusten vararikko, vai miten se oli… Jaa-a! Kuka se muka olikaan?
— Schopenhauer, saksalainen filosoofi.
— Fi-ilosoofi? Mm…
— Mitäs ne filosoofit sitte… ne taitaa olla yliopistoissa? — uteli asemapäällikön vaimo.
— N-niin, tavallaan… Ei se ole mikään virka-arvo, vaan niin sanoakseni synnynnäinen taipumus. Filosoofi voi olla ken tahansa, jos hänellä vain on synnynnäistä taipumusta ajattelemaan ja etsimään alkua ja loppua kaikessa. Tietysti on yliopistoissakin filosoofeja, mutta saattaa niitä olla yhtähyvin muuallakin… esimerkiksi rautatien virkamiehissä…
— Lie niillä hyvät tulot, jotka ovat yliopistoissa?
— Jos on hyväjärkinen…
— Ah, kun olisi tässä neljäs, niin olisi aika soma pistää skruuviksi! — virkkoi Matvei Jegorovits syvään huoaten.