Hinterä käänsi päänsä pois ja huokasi raskaasti.
— Tee, miten tahdot, viis minä siitä, — sähisi Harajalka sydämystyneenä. Hinterä kyyristihe käppyrään ja rupesi rykimään. Sitte hän raskaasti hengittäen sanoi:
— Enhän minä muuta, kuin että se on vaarallista…
— Olkoon! — kiljasi taas Harajalka.
Hän kokosi pajut kainaloonsa, heitti keskentekoisen vasun olkapäälleen ja nousi pystyyn.
Hinterä nousi myöskin, katsahti toveriinsa ja läksi verkin askelin hevosta kohti.
— Heposeni…! Jiessiunaamaan… älä pelkää! — kuului notkosta hänen ontto äänensä.
Harajalka katseli hevosen luona puuhailevaa toveriansa. Juron varkaan viikset vavahtelivat.
— Joudutko siitä! — sanoi hän liikkeelle lähtien.
— Joudun, — vastasi Hinterä.