— Hän on tullut kauniiksi… ja miten hyvin puettu! Hm… Miehensä, sanoitte? Se on aika pulska mies, naama on kuin milläkin… mutta mahtaa muuten olla hyvä mies, vaikka kasvot ovat tyhmät. Ne näyttävät ilkeiltäkin…! Niin no, semmoiset kasvot miellyttävät naisia.
— Tahdotteko, että huokaan teidän edestänne? — esitti piru luoden kavalan silmäyksen kirjailijaan. Mutta tämä oli vaipunut katselemiseen.
— Miten iloisilta ja reippailta ne näyttävät! Kumpikin taitaa olla tyytyväinen elämäänsä… Tiedättekö, rakastaako hän miestään?
— Kovasti…
— Kukas mies on?
— Kauppapalvelija muotikaupasta…
— Kauppapalvelija muotikaupasta, — matki kirjailija hitaasti eikä pitkään aikaan virkkanut mitään. Piru katseli häneen iloisesti hymyillen.
— Miellyttääkö teitä tuo näky? — kysyi hän.
Kirjailija puheli verkkaan ja vaivaloisesti:
— Minulla oli lapsia… missähän lienevät… niin, tiedän, ne elävät… oli lapsia, poika ja tyttö… ajattelin silloin, että pojasta tulee vielä joskus kunnollinen mies…