— Kunnollisia miehiä on maailmassa paljon, mutta se tarvitsee täydellisiä, — sanoi piru kylmästi ja rupesi viheltelemään jotain marssia.
— Luulen, ettei kauppapalvelijasta ole kasvattajaksi ja poikani…
Kirjailijan tyhjä kallo nyykähti surullisesti.
— Näettekö, hän syleilee vaimoaan… Niillä on elämä iloista! — huudahti piru.
— Niin näkyy… Onko kauppapalvelija miten rikas?
— Oli köyhempi minua, vaan vaimonne oli rikas…
— Vaimoni? Mistä hän sai rahoja?
— Teidän kirjoistanne.
— Vai minun kirjoistani, — virkkoi kirjailija hiljaa nyökytellen kaljua kalloaan. — Vai niin… Minä olen siis tehnyt työtä kauppapalvelijaa varten…
— Siltä se tuntuu, — myönsi piru mielissään.