— Jos tuli olisi ilmassa, olisi aina lämmin. Mutta tulitikku syttyy pakkasellakin… Siis tuli ei ole ilmassa…
— Mutta missä se sitten on? — kysyi Jaakko, katsoen odottavasti toveriinsa.
— Tulitikussa, — kuului Mashan ääni. Vaan toverusten keskusteluissa olemuksen korkeista kysymyksistä jäivät Mashan huomautukset aina vastausta vaille. Hän oli siihen jo tottunut eikä siitä loukkautunut.
— Missä? — huusi Ilja uudestaan kiukkuisesta — Sitä en tiedä, enkä tahdokaan tietää! Tiedän vaan, ett'ei ole hyvä pistää kättään siihen, ja että sen lähellä on hyvä lämmitellä. Siinä kaikki.
— Katso vaan häntä! — kiivaasti ja harmissaan sanoi Jaakko. — En tahdokaan tietää! Niin voin myös minä ja kuka tahansa pölkkypää sanoa… Ei, selitä sinä — mistä tuli tulee? Leivästä en tarvitse kysyä, sillä sen synty on selvä: jyvästä syntyy jyvä, jyvästä — jauhot, jauhoista taikina — ja niin on leipä valmis! Mutta kuinka syntyy ihminen?
Ilja katsoi ihmetellen ja kateellisesti toverinsa isoa päätä. Toisinaan, kun Jaakko hänen mielestänsä liiaksi ahdisti häntä kysymyksillänsä, hypähti hän ylös paikaltansa ja päästi suustaan tylyjä ja ivallisia sanoja. Sellaisissa tapauksissa meni hän tavallisesti uunin viereen, ja nojaten leveitä, tanakoita hartijoitaan siihen, puhui hän kähärätukkaista päätään pudistaen ja pannen painon joka sanalle:
— Sinä saatat pääni sekasin. Olet hiukan löyhkä, kuuletko! Ja se johtuu työttömyydestä. On sekin elämää seisoa tarjoilupöydän takana? Kunpa sinäkin kulkisit ympäri kaupunkia, kuten minä, aamusta iltaan, jok'ikinen päivä, etsimässä tilaisuutta ansaitaksesi, niin et turhanpäiväisiä asioita ajattelisi… vaan miettisit, kuinka päästä ihmiseksi, kuinka löytää onnensa. Sentähden kai lie pääsikin iso, kun siellä niin paljon tyhmyyksiä rehottaa. Järkevät ajatukset ovat vähäiset, — niistä ei ainakaan pääsi laajene.
Jaakko istuu kumarassa ääneti, puristaen kädellään pöydän reunaa. Välistä liikkuivat hänen huulensa äänettömästi, ja hän räpytti taajaan silmiänsä. Mutta kun Ilja, lakattuaan puhumasta, uudestaan oli istuutunut pöydän viereen, alkoi Jaakko taas filosofeerata:
— Kuuluu löytyvän eräs kirja "Oppi loitsutaidosta". Siinä on selitetty kaikki… kuinka ja mistä, ja minkätähden… Kunpa saisi käsiinsä sen kirjan luettavaksensa… Lukisin sen? Kamalia asioita siinä varmaankin olisi!…
Heidän keskustelunsa aikana oli Masha siirtynyt pöydän vierestä sänkyyn istumaan ja katseli sieltä mustilla silmillänsä milloin toista, milloin toista heistä. Sitten rupesi hän haukottelemaan, heilutteli ruumistaan väsyneesti edestakasin, kunnes vihdoin valahti pitkällensä vuoteelle.