Matitsa oli vähän aikaa ääneti ja vastasi sitten:
— Kolmissakymmenissä jo… Vanha olen. Jalkani on kipeä… Se on nyt turpea kuin melooni, ja sitä pakottaa… Olen sitä hieronut jos jollakin, vaan apua ei lähde…
— Menisit sairashuoneeseen…
— Se on liian etäällä… en jaksa kävellä sinne asti…
— Ota issikka…
— Ei ole rahaa…
Joku avasi ravintolan oven; sieltä tunki pihalle äänekästä melua.
Tuuli tempasi sen ja hajotti pimeään.
— Mitä sinä siinä seisot? — kysyi Matitsa.
— Ilman aikojani… tuli ikävä… Samoinkuin minä… Asunnossakin on kuin ruumisarkussa…
Ilja kuuli syvän huokauksen. Sitten sanoi Matitsa hänelle: