— Piru häntä ymmärtää! Sanoo — näin on hyvä! Jos saamme lapsia, niin mihin sitten joudumme? Vaan näin ollen muka on kaikki hyvin, kaikki on sinun, eikä lapsia tule…
— Ilja Lunjeff mietti hetkisen ja sanoi sitten:
— Järkevä tyttö!…
Pashka astui vaiti lumipyryssä, ja päästyään pari askelta toverinsa edelle, kääntyi hän ympäri, pysähtyi ja sanoi käheästi:
— Kun ajattelen, että toiset suutelevat häntä… tuntuu, kuin kuumaa lyijyä kaadettaisi sydämeni läpi…
— Jättäisit hänet!
— Hänetkö! — hämmästyneenä huudahti Paavali.
Ilja ymmärsi hänen hämmästyksensä, kun sai nähdä tytön.
He tulivat erään yksikerroksisen talon luokse kaupungin laidassa. Sen kuusi ikkunaa oli peitetty luukuilla, mikä sai talon näyttämään pitkältä, vanhalta säilytyshuoneelta. Nuoskea lumi peitti paksulta talon katon ja seinät, aivan kuin se olisi aikonut kätkeä tahi haudata sen.
Pashka kolkutti porttiin ja sanoi: