— Mikä kavaljeeri! — nauroi hän. Hänen naurunsa oli miellyttävää, kirkasta, iloista. Paavali myös nauroi ja sanoi:
— Pään panit jo pojalta pyörälle, Vjerka. Katsopas, kuinka hän seisoo… aivan kuin karhu mesikennon ääressä…
— Niinkö todellakin? — kysyi tyttö iloisesti Iljalta.
— Aivan niin! — myönsi tämä hymyillen. — Olen ihan hämmästynyt kauneudestanne…
— Koetapas vaan rakastua häneen, niin surmaan sinut… — uhkasi Paavali iloisesti hymyillen. Hän oli hyvillään, huomatessaan, minkä vaikutuksen hänen armaansa kauneus oli tehnyt Iljaan, ja hänen silmänsä loistivat ylpeydestä katsellessaan tyttöä. Ja tämäkin naiivisesti keimaili sulollaan, ollen vakuutettu sen vastustamattomuudesta. Hänen yllään oli väljä aamuröijy ja lumivalkonen alushame. Hänen röijynsä oli auki paljastaen vankan, valkosen rinnan. Hänen pienen suunsa rusohuulilla väreili lapsellisen — itsetyytyväinen hymy; näytti siltä, että hän oli huvitettu omasta itsestään, kuten lapsi leikkikalusta, joka ei ollut vielä ehtinyt ruveta kyllästyttämään häntä. Ilja katsoi silmiään hänestä irroittamatta, kuinka hän nenäänsä nyrpistäen pyörähteli sinne tänne huoneessa, hellästi katsoen Paavaliin, nauraen ja puhellen, ja hän tuli surulliseksi ajatellessaan, ett'ei hänellä ollut sellaista ystävätärtä. Hän istui ääneti katsellen ympärillensä.
Pienen, valoisan, sievästi kalustetun huoneen keskellä oli valkosella liinalla peitetty pöytä; pöydällä kiehua porisi teekeittiö, ja kaikki sen ympärillä oli tuoretta, nuorta. Kupit, viinipullo, leipä- ja makkaralautaset kaikki oli uutta, puhdasta ja miellytti Iljaa ja teki hänet kateelliseksi Paavalille. Tämä istui onnellisena ja alkoi puhua runollisesti:
— Kun saan sinut nähdä, on kuin auringon säde kävisi minuun… kaikki unhotan, ja toivon onnea… Hyvä on elääkseni, kun saan rakastaa, hyvältä tuntuu mielessä, kun saan sinut nähdä…
— Rakas Pashkani! Voi, kuinka täällä on hauskaa!… — huudahti
Vjera ihastuksissaan.
— Tulinen olet! Heti sytyit… Kuulepas, Ilja! Lakkaa jo!… Etkö saa jo tarpeeksesi katsomisesta? Hanki itsellesi oma omituinen.
— Ja kaunis! — omituisella äänenpainolla sanoi tyttö, katsoen Iljaa silmiin.