Setä katsoi häneen ystävällisesti ja hymyillen kysyi:
— Entä sudet? Entä karhut?
— Onhan meillä pyssy! — tulisesti huudahti Ilja. — Kun tulen suureksi, petojakaan en pelkää!… Käsin otan niitä hengiltä!… Nytkään en enää ketään pelkää! Täällä on elämä ahdasta, tiukkaa! Vaikka pieni olenkin, näen kuitenkin… Pahemmin täällä tapellaankin kuin maalla, niin kyllä… Huomaanhan minä, puusta en ole! Seppä kun kerran kolahuttaa päähän, soi korva tilliä pitkät ajat jälestäpäin…!
— Voi, sinua orporaukka! — sanoi Terenti ja heittäen lusikan kädestään läksi hän jonnekin. Kiireesti hän läksi…
Saman päivän iltana, väsyttyään pihalla kuljeksimiseen, jossa jo kaikki oli hänelle tuttua, istui Ilja lattialla, lähellä sedän pöytää, torkuksissa, kuunnellen Terentin keskustelua Jeremei-ukon kanssa, joka oli tullut ravintolaan teetä juomaan. Lumppujenkokooja oli tullut kyttyräseljän hyväksi ystäväksi, ja palattuaan työstä, istuutui hän aina teetä juomaan lähelle Terentin pöytää.
— Mitä joutavia! — kuuli Ilja Jeremein kitisevän äänen sanovan. — Sinä — tiedä turvautua Jumalaan!… Sinä mieti vaan mielessäsi — Jumala! Hän! Sinä olet kuin Hänen orjansa… siksi on sanassakin sanottu — orja! Tiedä siis — sinä olet Jumalan orja. Kaikki, mitä sinulla on, on Jumalalta!… Sekä hyvä että paha — kaikki on Häneltä! Hän tutkii, Hän näkee sinun elämäsi, Hän, Isämme, kaikki näkee!… Ja tulee kerran sinullekin valoisa päivä, silloin sanoo Hän enkelille: taivaallinen palvelijani! mene huojentamaan maallisen orjani, Terentin, elämä… Ja saapuu silloin onnesi… saa-aa-puu-uu!
— Minä, ukkokulta, turvaudun Herraan — mitä muuta minun tehdä pitää? — hiljaa puhui Terenti. — Uskon — Hän auttaa!
— Hänkö? Ei milloinkaan, sanon sinulle, hyljää Hän ihmistä maan päällä. Maan on Jumala antanut koetellakseen meitä… täyttääksemme Hänen käskynsä… Hän katsoo korkeuksistansa ja seuraa: kuinka rakastatte toinen toistanne, ihmiset? Niinkö, kuin Hänen Poikansa käski teitä?… Ja kun Hän näkee Terentin vaivalloisen elämän, niin lähettää Hän siunatun sanoman Jeremei-ukolle: hei, Jerema, auta Minun orjaani!…
Ja äkkiä toisella äänellä, joka muistutti Petruha-viinurin ääntä, kun hän oli suutuksissaan, — sanoi ukko. Terentille:
— Iljan kouluun varustamiseen annan sinulle puolikymmentä ruplaa…
Säästän, hankin… Lainaksi annan… Tulee rikkaaksi, kun antaa…