— Antaa hänen itkeä!… Kaikki ei vielä ole hukassa, kun ihminen voi itkeä… Mashutkakin sai osansa… Itki, minkä jaksoi… Silmät revin häneltä, huusi hän lakkaamatta! He, he! Vein hänet Matitsan luo…
— Mitä hänen ja hänen isänsä välillä sitten tapahtui?
— Sen kyllä voin kertoa… — vastasi Perfiska. — Oli sitä koko meteli!… Setäsi, Terenti, alkoi pelin… Odottamatta sanoo hän Petruhalle: päästä minut pyhiinvaellusretkelle Kijev'iin… Petruhalla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä kauan oli jo kyttyräselkä ollut hänelle silmätikkuna, ja totta puhuen, hän oli hyvillään, että Terenti lähtee… Joka asiassa ei toverikaan ole hyväksi, he, he! Mene sinä vaan, sanoo hän, ja sano sananen minunkin puolestani pyhimyksille… Mutta silloin alkaa Jaakkokin: päästä, sanoo, minutkin…
Perfiska muljisti silmiään, asetti kasvonsa irviin ja jatkoi raa'alla äänellä Petruhaa matkien:
— Mitä-ä?… Minäkin tahtoisin päästä. Minkätähden? Haluaisin, sanoo Jaakko, minäkin rukoilla puolestasi… Petruha kun ärjäsee: kyllä minä annan sinulle rukoilemista? Mutta Jaakko vaan: päästä minut! Lapsen rukous isän synneistä on otollinen Jumalalle. Silloin Petruha lyödä läimäyttää häntä vasten kasvoja kerran… ja toisen… ja…
— En voi elää hänen kanssaan! — huusi Jaakko. — Lähden tieheni! Menen hirteen! Minkätähden löi hän minua? Häh? Minkätähden? Mitä hänelle sanoin, läksi sydämestä…
Iljan tuli paha olla hänen huudoistaan, ja hän poistui kellarikerroksesta neuvottomana kohauttaen hartijoitaan. Tieto siitä, että hänen setänsä lähtee pyhiinvaellusretkelle, tuntui hänestä hyvältä: jos setä lähtee, voi hänkin vihdoin jättää tämän talon, vuokrata itselleen erityisen asunnon — pikkuisen huoneen — ja elää omin päin…
Tultuaan kammariinsa, tuli Terenti sinne heti hänen perästään. Hänen kasvonsa olivat iloiset, silmät loistivat, ja hän riensi Iljan luo, huudahtaen:
— No, nyt minä lähden! Herra Jumala, kuinka iloinen olen… Tuntuu, kuin pääsisin vankeudesta taas Herran valkeutta näkemään… Hän ei kai halveksi minun rukoustani, koska sallii minun päästä täältä…
— Tiedätkö, missä tilassa Jaakko on? kuivasti kysyi Ilja.