— En.
— Hän on juonut itsensä päihinsä…
— Mitä sanot! Huonosti tehty! Ajattelematon poika!… Ja kuitenkin pyysi hän isältään lupaa päästä kanssani…
— Olitko sinä läsnä, kun hänen isänsä löi häntä?
— Olin… Entä sitten?
— Entäkö sitten? Etkö sitten huomaa, että hän juuri sentähden joikin itsensä juovuksiin? — Jurosti kysyi Ilja.
— Niinkö? Jopa nyt jotakin!
Ilja huomasi selvästi, että Jaakon kohtalo hyvin vähän liikutti setää, ja se lisäsi yhä enemmän hänen kiukkuaan kyttyräselkään. Hän ei koskaan ollut nähnyt Terentiä niin iloisena, ja tuo ilo heti Jaakon kyynelien jälkeen teki häneen omituisen vaikutuksen. Hän istuutui ikkunan ääreen ja sanoi sedälle:
— Etkö mene ravintolaan?…
— Siellä on isäntä… Minulla on puhumista sinulle…