— Vai niin! Mitä?
Kyttyräselkä astui hänen viereensä ja sanoi salaperäisesti:
— Lähden kohta matkaan. Sinä jäät tänne yksin… se tahtoo sanoa… sillä…
— Sano, sano sanottavasi, — virkkoi Ilja.
— Kyllä, kyllä… Mielelläni… — sanoi Terenti hillityllä äänellä, räpäyttäen silmiään. — Täällä ei ole helppoa…
— Minustako aiot puhua, vai?
— N-niin… Mutta ensiksi… olen säästänyt vähän… rahoja…
Ilja katsahti häneen ja nauroi ilkeästi.
— Mitä sinä? — säikähtäen kysyi häneltä setä.
— Tiedän kyllä… No, olkoon menneeksi, olet säästänyt rahoja.