— Ulos!…
Ilja seisoi pakkasessa suletun oven edessä ja katsoi tylsästi siihen. Hän ei ollut vielä täysin selvillä, näkikö hän pahaa unta vai oliko se todellisuutta? Toisessa kädessä oli hänellä lakki, toisessa puristi hän Olympiadalta saamiaan rahoja. Sillä tavoin seisoi hän, kunnes tunsi pakkasen puristavan päätään kuin vanteen, ja kylmän jalkojaan jäykistävän. Silloin vasta pani hän lakin päähänsä ja rahat taskuunsa, pisti kätensä päällysnuttunsa hihoihin, ja läksi verkkaan astumaan katua pää alaspäin painettuna. Hänen sydäntänsä jääsi, ja hänestä tuntui, kuin hänen päässään olisi kierinyt raskaita palloja, jotka kolahtelivat ohimoita vasten… Hänen silmissään pyöri ukon tumma haamu keltasine, lampunvalon valaisemine päälakineen…
Ja ukon kuihtuneilla kasvoilla väreili ilkeä, viekas, riemuitseva hymy…
* * * * *
Seuraavana päivänä kohtauksensa jälkeen ukon kanssa kulki Ilja kaupungin pääkatua verkkaan ja ääneti edestakasin. Hän ei huutanut tavaroitaan, kuten tavallisesti, vaan katsoa tuijotti synkästi laatikkoonsa, ja hänen sydäntänsä painoi raskas, synkkä tunne. Alituisesti pyöri hänen silmissään ukon ilkkuvat kasvot, Olympiadan tyynet siniset silmät ja se käden liike, jolla hän oli antanut hänelle rahat eilen. Kuivassa pakkasilmassa lenteli pieniä, teräviä lumihöyteitä, jotka pistelivät hänen kasvojansa…
Hän kulki juuri erään puodin ohitse, joka oli muutaman kappelin ja kauppias Lukin'in suuren talon välillä olevassa syvennyksessä. Puodin oven yläpuolella riippui vanha, ruostunut kyltti, johon oli kirjotettu:
"V. G. Poluektoff'in vaihtoliike. Ostetaan vanhoja hopea- ja kultakaluja, pyhäinkuvien metallikehyksiä, arvoesineitä ja vanhoja rahoja".
Kun Ilja kulki puodin ohitse, näytti hänestä, kuin ikkunan takana olisi seisonut ukko ja ilkkuen hymyillen nyykäyttänyt hänelle pientä päätänsä. Lunjeff'ia rupesi tavattomasti haluttamaan mennä puotiin ja katsoa ukkoa lähemmältä. Hän keksikin pian tekosyyn siihen. Kuten kaikki katukauppiaat, otti hänkin vastaan vanhoja rahoja ja möi ne sitten rahanvaihtajille kahdenkymmenen kopeekan voitolla ruplalta. Hänen kukkarossaan oli nytkin muutamia sellaisia rahoja.
Hän palasi takasin, avasi reippaasti puodin oven, astui sisään laatikkoineen ja ottaen lakin päästään, sanoi:
— Hyvää päivää!