Vihdoin hänen onnistui saada kukkaronsa esiin, ja hän astui aivan tiskin viereen, kaataen siihen rahansa. Ukko katsahti niihin.
— Sen verranko? Hm…
Hän otti hopearahat yhden kerrassaan laihojen kellertävien sormiensa väliin, katsellen niitä tarkkaan ja mutisten itsekseen:
— Katariinan… Annan aikuinen… Katariinan… Paavalin… samoin tämä… ristirupla… vuodelta… kolmekymmentäkaksi… hm… piru tietäköön, mikä se on! Heh — tätä en huoli, se on kokonaan kulunut…
— Näkyyhän koostakin, että se on neljännesruplanen, — jurosti sanoi
Ilja.
— Viidestätoista kopeekasta otan sen…
Ukko viskasi rahan tiskille ja, avattuaan nopeasti pulpettinsa laatikon, alkoi kopeloida sitä.
Hurja raivo valtasi Iljan, hän nosti kätensä ja iski vahvalla nyrkillään ukkoa ohimoon. Tämä lensi seinää vasten ja löi päänsä siihen; siitä ponnahti hän rinnoilleen pulpetille ja tartuttuaan siihen käsin kiinni, kurotti kasvonsa Iljaa kohden. Ilja näki, kuinka hänen pienet silmänsä säikähtyneesti katsoivat, huulet liikkuivat, ja hän kuuli ukon läpitunkevasti, käheästi kuiskaavan:
— Sydänkäpyseni… Herran tähden…
— Roisto! — kähisi Ilja, tarttuen molemmilla käsillään ukon kurkkuun. Hän puristi kovasti sitä ja pudisteli häntä, samalla kun ukko koristen nojasi käsillään hänen rintaansa. Hänen silmänsä tulivat punasiksi, suuriksi, niistä vuosi kyyneliä; kieli valahti ulos suusta ja heilui sinne tänne ikäänkuin härnäten murhaajaa. Lämmintä sylkeä valui Iljan käsille, ja ukon kurkusta kuului kähinää ja korinaa. Hänen kylmät koukkuiset sormensa hapuilivat Iljan kaulaa, vaan tämä hammasta purren taivutti päätään taaksepäin ja yhä kovemmin pudisteli ukon kevyttä ruumista, nostaen hänet kohoksi. Ja vaikka Iljaa olisi lyöty takaapäin, niin ei hän sittenkään olisi päästänyt häntä. Tulisella vihalla ja kauhu sydämessä katsoi hän, kuinka Poluektoff'in laimeat silmät kävivät yhä suuremmiksi, mutta yhä lujemmin puristi hän hänen kurkkuansa. Ja sitä myöten, kuin ukon ruumis kävi raskaammaksi, hävisi Iljan sydäntä painostava tunne. Vihdoin päästi hän hänet ja tyrkkäsi luotaan. Kauppiaan hengetön ruumis valahti veltosti tiskiltä lattialle.