— Kaupungin suurin koronkiskuri hän oli…
— Sataa niin tavattomasti… puoti on syvennyksessä… en näe mitään…
— Ihmisiä nylki ihan armottomasti…
— Mutta olihan hän kuitenkin ihminen, säälittää hän minua…
— Tietysti, tietysti… Voi häntä sääliä…
— Kaikki ovat ahnaita, ei kukaan saa koskaan tarpeekseen…
— Katso, katso — tuossa tulee hänen vaimonsa…
— Kas vaan…
— Voi sitä raukkaa! — huokasi kuuluvasti repaleisiin puettu talonpoika.
Lunjeff nousi seisomaan ja näki, että leveästä kuomireestä nousi vaivaloisesti vanha, lihava naishenkilö puettuna saloppiin ja musta huivi päähän kiedottuna. Piiripoliisikomisarius ja vielä muuan toinen, punaviiksinen herra tukivat häntä kainaloista.