— Kauan on hänelle musta mies korvaan kuiskutellut: tapa muka!
— Mitä sanot, kauanko? — arvokkaasti tiedusteli poliisi.
— Kauan! Hän muka on sinun. Mutta se ei ole totta… Hevonen on minun… Koira on minun… vaan vaimo on — Jumalan!… Hän on — ihminen!… Hän on ottanut kaikki työt ja vaivat Herralta paratiisissa ja kantaa niitä yhdessä meidän miesten kanssa… Vaan musta mies yhä tyrkyttää hänen päällänsä: tapa, sinun on hän!… Hänelle on tarpeen, että ihminen tekisi vastoin Jumalaa… Hän itse tekee Jumalan tahtoa vastaan ja ihmisestä hän hakee apulaista…
— Pihdeillä ei häntä kuitenkaan lyönyt piru, vaan seppä, — sanoi poliisi ja sylkäsi.
— Mutta kuka sai hänet sen tekemään? — huusi vanhus. — Tutkipas, kuka sai hänet niin tekemään?
— Varropas! — sanoi poliisi. — Mikä on hän sinulle, tuo seppä?
Poikako?
— Ei, vielä mitä!…
— Varropas! Sukulainen kenties?
— E-ei. Ei ole sukulaisia minulla…
— Kuule! Mutta minkätähden sinä sitten välität koko jutusta?