— Hän teeskentelee… Hän on pahoillaan, vaan häntä hävettää meidän nähden itkeä… Äsken hän juoksi tiehensä ja kenties hän nyt…
He istuivat hetkisen vaiti hyvin lähellä toisiansa.
Masha oli nukahtanut Jaakon polvelle ja hänen kasvonsa olivat jääneet entiseen asentoonsa, taivasta kohden.
— Pelottaako sinua? — kysyi taas kuiskaten Jaakko.
— Pelottaa! — vastasi Ilja.
— Nyt hänen sielunsa kuljeksii tästä lähin täällä…
— Nii-in!… Masha näkyy nukkuvan…
— Pitäisi viedä hänet kotiin… vaan peloittaa liikahtaakin…
— Mennään yhdessä…
Jaakko laski nukkuvan tytön pään olkapäätään vasten, tarttui käsillään hänen hentoon ruumiiseensa ja vaivoin nousi seisomaan, kuiskaten virkkaen: