— Kaikkea hän osasi, — synkästi virkkoi Ilja.
Kerran Jaakko salaperäisesti sanoi toverilleen:
— Tahdotko, niin näytän sinulle erään asian?
— Tahdon!…
— Mutta vanno ensin, ett'et kerro kenellekään!…
— Jumalauta, en kerro!
— Olen kirottu, jos kerron, sano!…
Ilja toisti valan, ja sitten vei Jaakko hänet pihan nurkkaan lehmuksen luo. Siellä irrotti hän puun rungosta siihen taitavasti sovitetun kaarnapalasen, ja sen alta tuli näkyviin suuri aukko puussa. Se oli kolo, jota oli laajennettu veitsellä ja kauniisti koristettu sisästä erivärisillä vaatetilkuilla ja papereilla, teepaketeista otetulla lyijypaperilla ja metallipalasilla. Reiän pohjalla oli pieni vaskinen pyhäinkuva, ja sen eteen oli pystytetty vahakynttilänpätkä.
— Näitkö? — kysyi Jaakko, asettaen taas paikoilleen kaarnapalasen.
— Näin… Miksi sinä sellaista?…