— Ei ole…
— Katso tarkkaan, kuuletko!… — ärjäsi isäntä hänelle.
— Olen jo katsonut…
— Hm… odotahan, tottelematon nulikka! uhkasi kauppias.
Ja kun ostajat olivat poistuneet, kutsui hän Iljan luoksensa, tarttui vahvoilla, paksuilla sormillaan hänen korvaansa ja repi sitä sinne tänne, jyristen:
— Kun sinua käsketään etsimään, niin etsi, kun käsketään etsimään, niin etsi…
Ilja nojasi molemmilla käsillään isäntänsä suureen vatsaan, riuhtasi korvansa irti hänen sormistaan ja koko ruumis vavisten kiukusta, ilkeällä äänellä huusi kovasti:
— Miksi lyötte minua? Mihail Ignatjitsh otti rahat… nii-in! Ne ovat hänen liiviensä vasemmanpuolisessa taskussa…
Kauppa-apulaisen huuhkaimennaama venyi hämmästyksestä pitkäksi, vavahti, ja äkkiä lyödä läimäytti hän oikeella kädellään Iljaa korvalle. Poika hypähti kohoksi iskusta, kaatui tuskasta huudahtaen maahan ja kovasti itkien konttasi puodin nurkkaan. Kuin unessa kuuli hän isännän pedon ärjynnän kaltaisen huudahduksen:
— Seis! Mihin? Tänne rahat…