— Kauppa-apulainen astui hitaasti poikaa kohden, katsoen pyöreillä silmillään häntä suoraan kasvoihin. Vaan Ilja nousi seisomaan, otti päättävästi pitkän, terävän veitsen tiskiltä ja sanoi:
— Tule nyt!
Silloin kauppa-apulainen pysähtyi, hämmästynein katsein mitteli tanakkaa, vahvaa poikaa, jonka toisessa kädessä oli veitsi, ja halveksivasti virkkoi:
— Pakkotyöläisen sikiö!…
— No, tule nyt, tule! — toisti poika ja otti askeleen häntä vastaan. Iljan silmissä näytti kaikki pyörivän ympäri, vaan rinnassaan tunsi hän väkevän voiman, joka ajoi häntä rohkeasti eteenpäin.
— Veitsi pois! — kuului isännän ääni. Ilja hätkähti, katsahti kauppiaan punaseen partaan ja kasvoihin, vaan ei liikahtanutkaan paikaltaan.
— Pane pois veitsi! — hiljaa toisti isäntä. Ilja, joka näki kaikki kuin usvan läpi, laski veitsen tiskille, purskahti itkemään ja istuutui taas lattialle. Hänen päätään huimasi ja särki, korva oli turvoksissa, hänen rinnallaan tuntui olevan raskas paino, ja se vaikeutti sydämen tykytystä, vähitellen nousi kurkkuun ja esti hänet puhumasta, Isännän ääni kuului kuin hyvin kaukaa:
— Tässä on lopputilisi, Mishka…
— Mutta sallikaa…
— Ulos! Muuten huudan poliisin…