— Niin, niin! — sanoi isäntä tyytyväisenä, hymyillen Iljalle ja pistäen häntä sormellaan. — Sinä olet röyhkeä!… Vaan toisen palveluksessa olevan pojan tulee olla nöyrän… siveän, kuten raamatussa sanotaan… Hänen tulee elää, kuten isäntäväkensäkin… Olkoon hänen käsityksensä ja rehellisyytensä samanlaiset kuin isäntäväellä… Mutta sinulla on omat omituisesi… Ja se taas ei ole paikallaan… Ja siksi sinä olet röyhkeä… Sanot esimerkiksi ihmiselle vasten silmiä: varas! Se ei ole hyvä, se on röyhkeätä… Jos olet rehellinen, niin kerro asia minulle, vaan kaikessa hiljaisuudessa kerro… Minä kyllä selvitän asian olenhan isäntä!… Mutta sinä kaikkien kuullen huudat: varas!… Ei, odotahan… Jos yksi kolmesta on rehellinen, ei se minulle mitään merkitse… Täytyy laskea erityisellä tavalla tässä tapauksessa… Jos kymmenestä on yksi vain kunniallinen, vaan yhdeksän roistoa, ei kukaan mitään voita… Korkeintaan häviää se yksi. Mutta jos löytyy seitsemän rehellistä kolmea roistoa vastaan, silloin on sinun asiasi oikea… Ymmärrätkö? Enemmistö, näet, on aina oikeassa… Mutta mitä merkitsee yksi rehellinen? Näin on sinun arvosteltava rehellisyyttä… Älä siis koskaan tyrkytä rehellisyyttäsi ihmisille, ennenkuin olet miettinyt, josko he sitä tarvitsevat!
Strogani pyyhki kämmenellä hikeä otsaltaan, huokasi, ja kasvoillaan sääliväisen itsetyytyväinen ilme, jatkoi:
— Taas tartut veitseen…
— Voi, Herra Jumala! — kauhistuneena huudahti rouva, samalla kun tyttöset painautuivat vielä lähemmäksi toisiaan.
— Sanassa sanotaan: joka miekkaan rupeaa, se miekkaan hukkuu… N-niin… Siitä syystä en tarvitse sinua… Niin se on… Tästä saat puoli ruplaa rahaa ja saat lähteä… Poistu täältä… Sinulla ei ole syytä kantaa vihaa minulle, samoin kuin ei minullakaan sinulle… Annan sinulle vielä puoli ruplaakin — ota se… Ja puhellutkin olen kanssasi vakavasti kuten ainakin, joka ei ole tavallista sinunlaistesi poikanulikoitten kanssa… Kenties säälinkin sinua… vaan sittenkään et ole sopiva minulle!… Joll'ei naula sovi pyöränakseliin, on se viskattava pois, ennen kuin lähdetään ajamaan… No, mene nyt…
— Hyvästi! — sanoi Ilja. Hän oli tarkasti kuunnellut kauppiaan puhetta ja käsittänyt sen yksinkertaisesti. Kauppias ajoi hänet pois sentähden, kun ei voinut antaa lähtöpassia Karp'ille, peläten jäävänsä puotilaisetta. Se teki Iljan mielen kevyemmäksi ja iloisemmaksi, ja isäntäkin näytti hänestä erinomaiselta ihmiseltä — hyvänsuovalta ja hyvältä.
— Varo rahojasi!
— Hyvästi! — toisti Ilja, lujasti käteensä puristaen hopearahat.
Kiitän nöyrimmästi!
— Ei kestä! — vastasi Strogani, nyökäyttäen hänelle päätään.
— Ai, ai! Ei kyyneltäkään vuodattanut — kuuli Ilja rouvan perästään moittivasti huudahtavan.