— Yhä vaan Filimonoff'in talossa…
— Niinkö? — Mutta Jashkahan kertoi, että sinä olet jossakin kalakaupassa…
Silloin Ilja ylpeästi kertoi Pashkalle kokemuksistaan Stroganin palvelluksessa ja siitä, kuinka hän nyt eli.
— Ne ne ovat väkeä! — hyväksyvästi huudahti Gratsheff. — Minutkin ajettiin kirjapainosta röyhkeyden takia… Sitten jouduin erään maalarin luo värejä sekottamaan ja muuta sellaista pientä askaretta toimittamaan, kunnes vihdoin eräänä päivänä satuin istumaan vasta maalatulle kyltille… Siitäkös elämä nousi… rupesivat pieksämään minua, ja kunnollisesti pieksivätkin, pirut! Sekä isäntä että emäntä ja mestari… löivät niin kauan, että väsyivät… Sitten annettiin lähtöpassi… Nyt olen erään vesijohtomestarin palvelluksessa… Kuusi ruplaa saan kuukaudelta… Tulen juuri päivällistä syömästä ja olen taas menossa työhön…
— Sinulla ei näytä olevan kovin kiire työhön.
— Piru vieköön koko työn! Koska luulet työn loppuvan, vaikka kuinka ahkerasti tekisi?… Pitänee sitten käydä teitä katsomassa…
— Tule! — ystävällisesti sanoi Ilja.
— Vieläkö luet kirjoja?
— Kuinkas muuten! Entä sinä?
— Joskus, kun sattuu…