— Ei, ei hän ole ompelijatar…
— Jokin kyökkipiika sitten? Sekin kelpaa…
Ilja nauroi katketakseen, ja siitä tuli Kirik vakuutetuksi kyökkipiian olemassaolosta.
— Vaihtele niitä, vaihtele niitä, — neuvoi hän Iljaa, kuten asian ymmärtävä konsanaankin…
— Mutta miksi luulette, että se on kyökkipiika tahi ompelijatar?
Enkö ansaitse parempia? — kysyi Lunjeff naurunsa välistä.
— Ne sopivat parhaiten sinulle, katsoen sinun yhteiskunnalliseen asemaasi, paremmin kuin muut… Myöntänet kai, ettet sinä voi olla rakkaussuhteissa jonkin hienon piirin naisen kanssa!…
— Mutta miksen?
— Onhan se selvää… En tahdo sinua loukata, ystäväni, vaan olethan kuitenkin yksinkertainen mies… talonpoika, niin sanoakseni.
— Mutta jos se kuitenkin on hieno nainen… nauroi Ilja.
— Velikulta! — huudahti Kirik myös nauraen.