— Mutta minkätähden on hän näin menetellyt?
— Paljaasta häijyydestä… "Et rakasta minua", sanoo hän, ja sitten näpistelee…
— Mutta jollet sinä naimisiin mennessäsi enää ollut viaton?
— Kuinka sellaista voit luulla? Yhdessä sinun ja Jashan kanssa olin aina… eikä kukaan koskaan ollut koskenut minuun… Ja nykyisin olen… sopimaton siihen… se tuntuu vastenmieliseltä…
— Ole vaiti, Masha, — pyysi Ilja hiljaa. Hän vaikeni ja istui liikkumatta, kuin kivettyneenä, tuolilla, rinta paljaana.
Ilja vilkasi teekeittiön yli häneen ja toisti:
— Pane röijysi kiinni…
— En sinua kainostele, — vastasi hän soinnuttomasti, ruveten vapisevin sormin panemaan röijyänsä nappiin.
Tuli hiljaisuus. Äkkiä kuului puodista kovaa nyyhkytystä. Ilja nousi tuolilta ja meni sulkemaan puodin oven, sanoen synkästi:
— Ole hiljaa, Gavrjushka, ja makaa!