— Poikako se oli? — kysyi Masha.
— Poika…
— Itkeekö hän?
— Itkee…
— Pelkääkö hän?
— E-ei… häntä luultavasti säälittää…
— Kuka…
— Sinä…
— Katsohan vaan, — sanoi Masha välinpitämättömästi, ilman että piirrekkään muuttui hänen elottomilla kasvoillaan. Sitten rupesi hän juomaan teetä, vaan hänen kätensä vapisivat niin, että teevati kalisi hampaita vasten.
Ilja katsoi häneen teekeittiön suojasta eikä tietänyt, säälittikö Masha häntä vai ei. Mutta häntä vaivasi nähdä häntä, ja hän ajatteli vihaisesti hänen miestään.