— Mitä aiot tehdä? — kysyi hän pitkän vaitiolon jälkeen.
— En tiedä, — vastasi Masha ja huokasi. — Mitä voin tehdä?… Kun vähän saan huoahtaa… saa hän minut kiinni…
— Sinun täytyy mennä valittamaan! sanoi Lunjeff päättävästi. — Minkätähden rääkkää hän sinua? Ei kenelläkään ole oikeutta rääkätä ihmistä!
— Ensimmäistä vaimoaankin kuuluu hän samalla tavalla rääkänneen… — sanoi Masha. — Oli sitonut hänet tukasta sänkyyn kiinni, ja pidellyt pahoin, kuten minuakin…
Lunjeff hypähti ylös tuolilta ja huusi raivostuneena, että hänen huomenna täytyy mennä poliisikonttoriin, näyttää siellä kaikki mustelmansa ja vaatia miestänsä rangaistavaksi. Masha liikahteli levottomasti tuolilla ja, vilkuen pelokkaasti ympärilleen, sanoi:
— Älä huuda… älä huuda! Voidaan vielä kuulla…
Iljan sanat säikyttivät vaan häntä. Hän huomasi sen pian ja ymmärsi, että tuo ennen niin vilkas ja elämänhaluinen tyttö oli monista rääkkäyksistä kadottanut kaiken ihmisarvontuntonsa.
— Hyvä, — sanoi Ilja, istuutuen uudestaan tuolille, — otan itse asian huolekseni…
— Minä kyllä keksin keinon!… Tämän yön vietät minun luonani… kuuletko?
— Kyllä… — vastasi hän hiljaa, katsellen ympäri huonetta.