— Jollei kykene lapsistaan pitämään huolta, ei pidä hankkiakaan niitä…
Kadun toisella puolella olevassa talossa kuului kaksi henkeä laulavan, ja laulun sanat kuuluivat avoimesta ikkunasta Iljan huoneeseen. Vahva, syvä basso jyrisi:
"Ken lumen alta pääs, on tunteeton…"
— Nukun varmaan, — mutisi Masha. Kuinka suloista on täällä luonasi… niin rauhallisen rauhallista… ja kuinka kauniisti he laulavat…
— Niin, he laulavat… — sanoi Ilja katkerasti nauraen. — Toisia rääkätään, toiset laulaa hoilottavat…
"En antau, kun lumous on poissa"…
kuului tenorin korkeat, kirkkaat sävelet öisen hiljaisuuden läpi.
Lunjeff nousi tuolilta ja sulki vihaisesti ikkunan, — laulu ei tuntunut hänestä lainkaan sopivalta sillä hetkellä. Ikkunan rämähtäminen pani Mashan vavahtamaan. Hän avasi silmänsä, kohotti pelästyneenä päätänsä ja kysyi:
— Kuka se on?
— Minä… Suljin ikkunan…