— Herran tähden… ethän vaan mene pois.
— En, en… älä pelkää!
Masha painoi päänsä takaisin tyynylle ja nukahti uudestaan. Mutta pieninkin Iljan liikahdus, kadulta kuuluvat askeleet, — kaikki teki hänet levottomaksi. Hän avasi äkkiä silmänsä ja huusi unissaan:
— Heti… oh!… heti…
Tahi hän ojensi kätensä Iljaa kohden ja kysyi:
— Kolkutetaanko?
Ilja koetti istua liikkumatta. Katsoen ikkunaan, jonka hän oli uudestaan avannut, mietti hän kuinka auttaa Mashaa. Hän päätti pitää hänet luonaan siksi, kunnes poliisi sekaantuu asiaan. Kenties Kirik'istä voisi olla hyötyä…
"Lisää, lisää!" — kuului Gromoff'in avonaisista ikkunoista innostuneesti huudettavan. Joku taputti käsiään, Masha ähki, ja Gromoff'ista kuului taas laulu:
"Aamunkoite valjasparin ruskein…"
Lunjeff pudisti milt'ei epätoivoisesti päätään… Tuo laulu, iloiset huudot, nauru häiritsivät häntä. Nojaten ikkunalautaan, katseli hän raivosti vastapäisen talon valaistuihin ikkunoihin ja ajatteli, kuinka hauskalta tuntuisi mennä ulos ja viskata katukivi yhdestä ikkunasta sisään, tahi, jos hänellä olisi pyssy, ampua tuonne sisään, noiden iloisten ihmisten joukkoon, haulilatinki. Hän kuvitteli mielessään noita pelästyneitä, verisiä kasvoja, sekasortoa, huutoja, ja hymyili häijyntyytyväisesti. Mutta laulun sanat tunkivat tahtomattaan hänen korviinsa, hän toisti niitä itsekseen ja huomasi kummastuksekseen, että nuo iloiset ihmiset lauloivat siitä, kuinka langennut nainen haudattiin. Se ihmetytti häntä. Hän alkoi kuunnella tarkasti ja mietti: